Tarinoita Norrbystä ja Karimon suvusta

Tietoja Norrbystä, Finbyn kappelissa Perniön pitäjää.

Muistiin kirjoittanut vanhoista kirkonkirjoista ja kulkupuheista Ernst Lampen, Strömnäs -huvilan omistaja.

Armon vuonna 1914. Sinä suurena Herran sotakesänä, jolloin sotaa paossa istuin huvilassani elo- ja syyskuussa.


Norrbyn Gammelfar, Gustaf Wilhelm asui ensimmäisen maailmansodan aikana omassa huvilassaan lähellä Alastaloa sen tien varrella, joka johtaa kylästä Förbyhyn.  Ukko oli iäkkäänäkin liikkuva mies, muutti aina pois lapsiensa luo ja taas takaisin omaan huvilaansa. Eläkettä hän nautti sekä Ylöstalosta että Alastalosta. Ukko lyhenteli päiviään lukemalla vanhaa suurta Raamattuaan, jossa apekryfiläisetkin kirjaimet ovat tavattavissa. Äidinkieli hänellä oli ruotsi, mutta osasi myöskin hyvin suomea, niin kuin kaikki muutkin norrbyläiset. Hänen poikansa puhuivat mieluummin suomea, vaikka osasivatkin hyvin ruotsia. Lapsenlapset puhuivat suomea, mutta ymmärsivät myöskin ruotsia. Nykyiset Norrbyn isännät ovat Gammelfarin lastenlasten lasten jälkeläisiä.

 

Liikemiehen vikaa hänessä myöskin lienee ollut, koskapahan torpan pojasta ensin pääsi Norrbyn Ylöstalon isännäksi ja sittemmin myöskin Alistalon. Paitsi maanviljelyksellä ja kalastuksella ansaitsi hän rahaa purjehduksella. Hänellä oli osaa 6 laivassa ja oma aluksensa, jolla teki uutterasti Tukholman, Räävelin ja Helsingin matkoja.

Gammelfar on aina noudattanut suurta kohtuutta viinan nauttimisessa, niin kuin isänsäkin. Kerran oli kumminkin humalassa. Se tapahtui Fribackan pojan aluksella Norrbyn ”vanhassa rannassa”. Siellä Gammelfar otti kaksi niin kovaa punssia, että kun piti mennä ruuheensa ja ”falltrapu” olivat poissa, tähtäsi hän väärin ja putosi ruuhen reunaa vasten ja kupsahti mereen. Sinne hän olisi jäänyt, ellei olisi ollut niin voimakas, että pari kertaa jouduttuaan ruuhensa alle, vihdoin sai sen kohdalleen ja sousi maihin. Täällä ruuhi tarttui kiveen, joka vielä aiheutti pienemmän rypeämisen matalassa vedessä. - Maalle päästyään riisui saappaansa ja juoksi parhaimpansa mukaan nummea myöten kotia, jossa hänen hieman eriskummallinen esiintymisensä herätti ihmettelevää huomiota. Tämä tapahtui marraskuussa.

 

Gammelfar kertoi Ernst Lampénille tarinoitaan hakiessaan aamun sanomalehden joka päivä Lampénilta. Tällainen tarina hänellä oli Bjurien esi-isän tulosta Suomeen:

Ruotsin kuningas purjehti aluksella Turun saaristossa (se oli Nauvon Krampenissa, ”Nagu Krampen”). Nousi kova myrsky ja purjehdittava väylä oli kapea. Bjur seisoi peräsimessä. Hädän suurimmilla ollessa Bjur ilmoitti kuninkaalle, ettei nyt mikään muu auta kuin kohti kalliota laskeminen. Kuningas suuttui tästä ja veteli korvatillikoita Bjurille. Kuinkas olikaan, niin Bjur näistä tillikoista virkistyi niin, että sai kuin saikin aluksen vaanivista kallioista ja myrskystä huolimatta suojatuun paikkaan. Nyt kuningas katui pikaisuuttaan ja ryhtyi lahjomaan Bjuria mitä auliimmalla tavalla. Hän sai kaksi rusthollia Galtarbyn lahden sopukasta, Pörtsnäs ja Sirnäs nimiltään, ikuiseksi omaisuudekseen ja Mågsholman sitäpaitsi hevoslaitumeksi.

 

Mieheksi vartuttuaan valitsi Gustaf itselleen vaimon Norrbyn Ylistalosta, ikivanhaa sukua tässä talossa, jonka suku on ottanut itselleen nimen Nordström. Vaimon nimi on Klaara Johanna. Häät pidettiin 15.10.1850. Gustaf Wilhelmin kosinnasta:

Oli markkinat Turussa Mikonpäivän aikaan: Måsvikin nuori torpparin poika purjehtii aluksellaan markkinoille ja Klaara saapui maata myöten isänsä kanssa. Oltiin markkinoilla ja tuli kotia palaamisen aika. Silloin sanoi Klaaran pappa, joka suosi Måsvikin poikaa:

- Vie sää Klaara alustalas' koti, mää jää Turkku asjoi klaarama!

Klaaraa ei tarvinnut useammin käskeä, hän astui alustaan. Matkamiehiä oli alustassa 14 henkeä, miehiä ja naisia. Kisailtaessa kannella koppasi räätälin sälli Isak Engblom Kåtasta Klaaran syliinsä ja sanoi:

- Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla!

Tämä kismitti Bjurin poikaa. Hetken perästä sanoi kumminkin Klaara:

- Pääst' eri, ett' mä pääse pritsi rustama!

Ja kuinkas olikaan, niin Klaara rustasi niin, että Bjurin paikka tuli hänen viereensä.

Mutta mökin poika oli ujo, ei hän uskaltanut kurkottaa niin korkealle kuin talon tyttäreen. Ei kosinut, vaikka tilaisuus oli hyvä. Talvella sitten, kun Klaaran pappa nuottajäillä näki, miten Bjurin poika nuottajäällä nuottaa käsitteli reippaasti, selvisi asia. Pappa sopivin sanoin rohkaisi poikaa ja poika kosi menestyksellä.

Ensi ajat asuttiin Måsvikissä. Siellä syntyivät ensimmäiset lapset. Tältä ajalta kertoo Gustaf Wilhelm, että hänet eräänä sunnuntaiaamuna Itämaisen sodan aikana kopattiin kirkonaikana rannalta kiinni venäläiseen sota-alukseen ja komennettiin luotsiksi. Vaimo oli kirkossa ja pienet lapset jäivät kaitsijatta kotiin. Ei auttanut mikään muu kuin heti työhön. Sanottiin vaan: ”jos karille ajat niin pää poikki”. Laivassa oli muuten hyvä olo ja komentaja perin ystävällinen. Ensi työkseen hän sai soutaa komentajan Buskiskan mökille Bastbölen rantaan, sillä komentajalla oli reumatismi ja sen ajan tapaan sitä parannettiin kuppaamalla. Buskiska iski ja imi, imi ja iski ja venäläisestä laivapäälliköstä lähti kipu. Kun luotsaus oli toimitettu (se päättyi Hangon lähettyvillä) laskettiin Gustaf maihin ja hän palasi nuoren perheensä tykö, kierrettyään jalan manteretta pitkät matkat.

 

Gustaf Wilhelm on nuorena ollut hyvin jäntevä mies ja voimakas, keskikokoa, hieman länkisääri. Ihon väri tumma. Tosin hän vieläkin 87 vuoden ikäisenä valittaa, että hänellä aina on ollut heikko rinta (”ont i bryyste”) mutta mitään vaarallista lajia kai se sentään ei ole ollut, kun hän vieläkin pesee ja huuhtoo pyykkinsä meren rannalla.

 

Oman laivan nimi oli ”Lilla Ölandet”.  Tämä nimi johtui arvattavasti suomalaisesta Wähämaa -nimestä, jossa Måsvik sijaitsee. Ehkä ”Lilla Ölandet” onkin saaren ensimmäinen nimi. Tämä alus oli jahti. Toinen alus oli nimeltä ”Stora Ölandet” joka taas oli galeaasi. Johdettu arvatenkin sanasta ”Storön” jossa Finbyn pääosa on.

Vanhettuaan Gustaf Wilhelm luovutti talonsa pojilleen. Vanhin sai Ylöstalon, Karl Wilhelm sai Alistalon ja Westergård ostettiin Elikselle. Westergårdia kutsutaan nykyään Strängnäsiksi ja talon rakennukset sijaitsevat Ylöstalosta lohkaistulla palstalla. Tämä uusi nimi on Elis Gustafssonin antama, joka nuorena meripoikana oli niin ihastunut Strängnäsin kaupungin lehteviin puistoihin ja puutarhoihin, että päätti ristiä Strängnäsiksi (Vahervaara) sen talon, jonka isännäksi hän vanhemmiten ehkä pääsisi. Talon isännäksi pääsi ja toteutti nuoruuden unelmansa.

Torpan poika Måsvikista oli ensimmäinen koko historiallisella ajalla, joka jätti koko Norrbyn kylän pojilleen. Kaksi taloa hän omisti itse ja kolmas ostettiin pojalle Elikselle. 400 vuotta tunnetaan Norrbyn historiasta, ja tällä ajalla on isäntiä ollut enintään 5, vähintaan 3 ja botsmannin paikka.

 

Kuva norrbystä

Norrbyn kylä

Ylöstalon kaupat tapahtuivat seuraavalla tavalla. Måsvikin (Grönvikin) torppari, Gustaf Wilhelm Bjur, asui nuoren perheensä kanssa torpassaan. Hänen lankonsa, Gustaf Aleksander Nordström, joka vielä elää Bastbölessä 88 ½ vuoden ikäisenä, hoiti Norrbyn Ylöstaloa. Hän oli ostanut myöskin Bastbölen. Kerran kesällä sanoi Nordström langolleen:

- Tull' sää Norrbyss' mää mene Paspyöly!

Bjur tuli Norrbyhyn ja rupesi sitä hoitamaan. Talvella sitten Bjur kysyi langoltaan:

- Paljok sää sitt' tahros Norrbyst?

- Puale Paspyölyst'!

Bastböle oli maksanut 2215 ruplaa. Siis puolet tästä olisi ollut 1107 ruplaa 50 kopeekkaa, Mutta Bjur oli liikemies. Hän sanoi:

- Ne 7:50 sää pruutas!

- Kyll' vaa, sanoi Bastbölen isäntä.

 

Kulkupuheita joita Lampén ei ollut kuullut:

Gustaf Wilhelmin poika Elis oli tullut kotiin purjehdusreissulta, laiva oli ankkurissa vanhan Ylöstalon rannassa (Kanervalan Naistenranta). Hän oli tuonut Tukholmasta sitä sun tätä tarpeellista, tilauksia naapureille ja kyläläisille. Naapurikin tuli hakemaan omaa satsiansa. Sitä ei ihan heti löytynyt, hytissä oli ahdasta ja pimeää. Elis kopeloi sängyn alta ja työnsi sinne palavan tulitikun paremmin nähdäkseen. Sängyn alla toiselle kyläläiselle tuotu vielä hakematta jäänyt ruutipussi yllättäin räjähti, kun sitä tulitikulla osoitettiin. Siinä meni kaveruksilla taju. Kun harvaseinäisen hytin ilma oli vaihtunut, Elis pikku hiljaa virkosi. Hän muisti räjähdyksen, ympärillä oli sauhua ja kuumakin oli. Elis ilman muuta päätteli, että hän oli joutunut syntiensä takia helvettiin. Kohta kun toinenkin isännistä rupesi heräilemään ja nosti päätään, Elis kysyi ihmeissään: ”Oleks sääki tääl?”

heinäntekoa

Heinäntekoa

 
Tekstit nettiin siirtänyt Hilkka Karimo.

 

 

 

 

facebook instagram

 

 

YLÖSTALON MATKAILUTILA

 

Juha Karimo

info(a)ylostalo.fi | www.ylostalo.fi

Norrbyntie 135, 25630 Särkisalo

+358 (0)40 540 4342