Sammakkolampi
Mökkien läheisyydessä sijaitsee sammakkolammikko. Se on alun perin ollut pieni peltolohko, jossa sijaitsi lähde. Nuori isäntä kaivoi lähteestä lammikon kuvitellen, että siitä voisi tulla kirkasvetinen paratiisilampi. Ensimmäiset asukkaat olivat kuitenkin ruutanoita. Ne tonkivat pohjaa, talvehtivat lähes hapettomassakin tilassa ja lisääntyivät hurjasti. Vesi pysyi sameana, osittain varmaan myös savisuutensa vuoksi.
Jostain syystä ravut löysivät lammen – ne siirtyivät lähialueen toisesta lampareesta ruutanan mädin houkuttelemana. Ravut ehtivät kasvaa suuriksi ja komeiksi ennen kuin ne vahingossa huomattiin. Siinä vaiheessa saukkokin oli lammikon jo löytänyt. Saukko tyhjensi lammen ravuista ja ruutanoista.
Nyt kun lammikko on ollut rauhassa yli 20 vuotta, siitä on tullut rupikonnien ja sammakoiden häiden päänäyttämö. Kun keväällä saavut oikeaan aikaan kuuntelemaan, ihmeellinen pulputus ja vaakkuminen kaikuvat ympäri lammen rantoja. Lampi ei koskaan kuivu, vaan se on aina täynnä vettä. Myöhemmin kesällä sammakon poikasia liikkuu mökkien läheisyydessä kaikkialla. Sammakkolammen lähde ei ole ainoa, vaan niitä on useita koko rinteessä, ja ne tuovat tarvittavaa kosteutta kasvaville sammakoille.
Isännän paratiisilammesta kasvoi suojeltu luontotyyppi, luonnonsuojelulailla rauhoitettujen sammakoiden lisääntymispaikka.
Kalkkiperäinen ja kallioinen maasto
Särkisalossa on kuivia ja paahteisia kallioketoja sekä luontaisia kallioita, jotka ovat karuja ja kalkkivaikutteisia. Tyypillistä kasvillisuutta ovat kataja, keltamaksaruoho, isomaksaruoho, ruohosipuli ja kaunis keto-orvokki. Myös ahomansikkaa kasvaa runsaasti. Auringon paahtamilla avoimilla paikoilla heti juhannuksen jälkeen kypsyvät pienet mansikat ovat aromikkaita ja tuoksuvat mahtavalle.
Tyypillinen saaristolaismänty on kuin suoraan suomalaisesta kansallismaisemasta; mänty voi olla tuulen kallistama tai kallioisen kasvupaikan vuoksi kitukasvuiseksi käkkärämännyksi jäänyt. Hirsimökkien rakentajat väittävätkin, että meiltä ei löydy yhtään ainoaa puuta, jonka voisi hirsitaloon kelpuuttaa. Silti aikoinaan isännät hakivat laivojensa mastopuut saarten metsistä.
Toinen tuulten tuivertama mielenkiintoisen kaunis puu on tervaleppä. Se reunustaa rantoja suoden näkösuojan mereltä rantaan päin. Tervaleppää on helppo karsia merinäköalan ylläpitämiseksi, jäljelle jäävät puut hakevat uuden tasapainon poistetun jättämään koloon.
Särkisalossa on aikoinaan lähes kaikki mahdollinen maa raivattu pelloiksi. Sen vuoksi pähkinäpensaslehtoja ei ole kovin runsaasti. Sinivuokkoja ja kalkkipitoisten maiden punaisia sinivuokkomuunnoksia löytyy keväällä runsaasti ennen kuin metsävaahtera, lehtosaarni, metsätammi, tuomi ja erilaiset saniaiset vievät valon aluskasvillisuudelta. Metsissä ja teiden varsilla kasvaa useita rauhoitettuja lajeja kuten valkolehdokki ja suoneidonvaippa. Maariankämmekkä on Särkisalossa erittäin yleinen.
