Metsän keskellä pilkottaa arvoituksellinen huvilakylä Kanervala. Se on historiansa aikana ollut monessa mukana. Viime vuosina olemme seuranneet sen kohtaloa venäläisen oligarkkisuvun omistuksessa. Katso kuvat tyylikkäästä Kanervalasta 1960 -luvulla ja siitä millainen sisustus siellä on nykyään. Kanervala on yksityisaluetta jonne on pääsy kielletty.
Kanervala ilmasta käsin
Vuonna 1898 finbyläinen merikapteeni Karl Laurent Engblom alkoi rakentamaan näyttävää puista Ljungbergan huvilaa. Vielä rakennustöiden ollessa kesken vuonna 1899 Karl Laurent joutui rahanpuutteessa myymään huvilan eversti Sebastian Branderille. Brander osti lisäksi tuolloin toisten sukujen omistuksessa olleet Lehtolan ja Koivulan huvilat. Eversti Brander kunnosti rakennustan ohella myös ympäristöä ja pystytti sisääntulotielle komean kunniaportin, joka sai hienon nimensä siitä että se oli lukittuna ja avattiin yleensä vain kunniavieraille. Kylän lapsilla oli tapana auton äänen kuullessaan juosta avaamaan portti saadakseen palkaksi kolikon tai kaksi. Jos portti sattui olemaan auki, lapset sulkivat sen ensin kiireesti.
Itsenäisyysmielinen ja 1900-luvun alussa asekätkentään osallistunut Branderkaan ei hallinnut huviloita pitkään. Hän myi tilan vuonna 1909 ja ostajaksi löytyi helsinkiläinen pukineliikkeen omistaja neiti Sofia Röök. Neiti Röök ja hänen ystävänsä toimittaja-kirjailija ja Helsingin Suomalaisen Lyseon (nykyinen Ressu) rehtori Ernst Lampén (v:sta 1936 Iso-Keisari) kestitsivät Kanervalassa monia suomalaisia suuruuksia. Merellisestä maalaiskesästä nauttivat muun muassa säveltäjä Jean Sibelius ja kirjailijat Ilmari Kianto, Joel Lehtonen ja Juhani Aho. Pariskunta oli erittäin vapaamielinen. Heillä oli tapana mm. ottaa aurinkoa ilman vaatteita aiheuttaen suurta hämmennystä kyläläisissä. Ernst Lampén harrasti myös uimista, mikä ei sekään ollut kovin tavanomaista.
Neiti Röök myi Ljunbergan puuhuvilan varatuomari Severi Avellanille, jonka omistuksessa alkuperäinen puuhuvila paloi. Tilalle Avellan rakennutti vielä nytkin Kanervalan päärakennuksena toimivan Merilinnan. Rakentaminen oli aikalaisille valtava ponnistus, hevosia jouduttiin hankkimaan naapurikylistäkin. Niitä tarvittiin yhteensä viitisenkymmentä. Merilinna rakennettiin paikoittain yli 3 m korkean kivipaaseilla tuetun terassin päälle. Täyttömaata tuotiin läheiseltä Uudenniityn pellolta tuhansia hevoskuormia. Sähköt Merilinnaan tuli jo vuonna 1913.
Avellanin jälkeen Kanervala ja sitä hallitseva Merilinna toimivat muun muassa täyshoitolana, jossa vierailivat ainakin säveltäjä Armas Järnefeltin perhe ja mahdollisesti hoitolan omistajan tuttavapiiriin kuulunut taidemaalari Helene Schjerfbeck. 1930-luvulle tultaessa huvilakokonaisuuden omisti hetken Espanjan sisällissotaan yhdistetty diplomaatti
Vuonna 1937 Ljungbergan omistajaksi tuli konsuli Winckelmann, joka hänkin suoritti talossa korjauksia, vaikka huvila olikin hänellä vain kaksi vuotta. Sattui nimittäin niin että kauppaneuvos Gunnar Grönblom Turusta lensi koneella Särkisalon yli. Hänen vaimonsa huomasi yläilmoista kauniin merenrantapaikan ja ilmoitti tahtovansa sen itselleen. Kauppaneuvos Grönblom laittoi toivomuksen visusti mieleensä ja osti Ljungbergan vaimolleen joululahjaksi. Pian tämän jälkeen kauppaneuvos kuoli purjehduskilpailussa Ruotsissa, ja hänen leskensä Greta Grönblom myi huvilan pitkien neuvottelujen jälkeen 25.4.1941 Rautatieläisten lepokotiyhdistys ry:lle, koska rahasta oli kova puute ja Hangossa toiminut venäläinen tykistö herätti kauhua. Pelko ei suinkaan ollut aiheeton, sillä tykkien jyly kuului Särkisaloon saakka, ja paikkakunnalla valmistauduttiin lähtemään evakkoon.
Rautatietyöläisten lomapaikkana Kanervala pysyi historiansa pisimmän pätkän, 50 vuotta. Sota-aikana sinne evakuoitiin senioreita helsinkiläisestä vanhainkodista. 60 -luvulla useat perheet pitivät Kanervalaa kesäpaikanaan ja se tarjosi nuorille kesätöitä. Vieraat spatseerasivat metsäpoluilla, pelasivat tennistä ja kalastivat. Kalansaalis tuotiin keittiöön, jossa emännän resepteillä kalasta kuin kalasta loihdittiin herkullinen ateria. Kalaan käytettiin aina edellisen kalan liemi, mikä saattaa nykyään kuulostaa kamalalta. Liemestä tuli syksyyn edettäessä aina vaan maukkaampaa ja sitä säilytettiin kellarissa, joka pidettiin kylmänä edellisen talven merestä sahatuilla jäälohkareilla. Vuosien varrella kesäparatiisissa järjestettiin kakkukestejä ja aikuisten kosteita rapujuhlia. Kesän odotetuin tapahtuma oli Martanpäiväkahvit, jolloin tarjottiin mansikkakermakakkukahvit. Sadepäivinä pelattiin korttia ja kuulopuheiden mukaan pyrittiin saamaan henkimaailmaan yhteyttä spiritismin keinoin.
Merilinna
Kanervala mereltä käsin
Merilinnan sali
Merilinnan aula
Kanervalan huvimaja. Kuvat T. Ovaskainen, Rautatieläisten lepokoti Kanervala 5 kpl postikortteja.
Talonmies asusti Kanervalassa, sen sijaan isäntä ja emäntä muuttivat sinne kesäajaksi. Tarina kertoo, että Kanervalassa vieraili eräskin korkea-arvoinen poliittinen henkilö rakastettunsa kanssa. Vierailusta kertoi vain kylän läpi kiitävät tummin lasein varustetut autot. Ja yli 90-vuotias talkkaripariskunta sen jälkeen kun aika oli jättänyt kaikista osapuolista jo vuosikymmeniä sitten.
1990-luvulta vuoteen 2005 saakka Kanervala eli hiljaiseloa ja loppuaikoina vierailuja huvilalla oli vuosittain noin sata. Sitten 30 hehtaarin tilan osti Venäjän mediaministerinä ja vuosina 2004–2009 Putinin neuvonantajana toiminut Mihail Lesin 2 miljoonalla eurolla. Oligarkeille tyypilliseen tapaan omistus on ketjutettu peiteyritykselle Prime Deck Ltd:lle ja jäljet johtavat Hollantiin.
Lesin kunnosti kiinteistöä museoviraston ohjeistuksella lähes kymmenellä miljoonalla eurolla. Koska Kanervalan huviloita ei enää viimeisten vuosikymmenten aikana oltu kunnostettu, alueella oli useita puurakennuksia joita ei oltu pilattu 1900 -luvun lopun virheratkaisuilla. Sisustussuunnittelija oli sveitsiläinen. Erilaisilla laivoihin liittyvillä mielikuvayksityiskohdilla tavoiteltiin loistoristeilijämäisyyttä. Seinillä on valtavia purjealusten kuvia ja tekstiilit sekä kalusteet kiiltävät kultaa ja pronssia kristallien kimalluksessa. Romanttiset lukuisat ulkohuussit poistuivat ja Merilinnaan rakennettiin prameita useiden kymmenien neliöiden kylpyhuoneita.
Mihail Lesin murhattiin Washingtonissa marraskuussa 2015. FBI:n raportin mukaan Lesin oli saanut kuolettavan iskun päähänsä ja hänen ruumiistaan löytyi pahoinpitelyn merkkejä. Amerikkalaismedia väitti hänen valmistelevan uutta elämää Yhdysvalloissa ja mahdollista yhteistyötä paikallisten viranomaisten kanssa. Venäläisille oli huono merkki se, että Lesin matkusti Yhdysvaltain poliittiseen keskukseen Washingtoniin. Nyt Kanervalan asioita hoitaa ”Moskovan porukka”.
Kanervala oli myynnissä pari vuotta, kunnes se vedettiin myynnistä viime vuoden lopulla samaan aikaan, kun kartanon toimintaa ryhdyttiin ajamaan alas. Hintapyyntö kartanosta oli 6,8 miljoonaa euroa, pinta-alaa rakennuksilla on yhteensä n. 1400 m2.
Merilinna 2020 -luvulla
Merilinnan meriaiheista sisustusta.
Merilinnan salin nykytyyliä
Merilinnan salin toinen osa
Merilinnan kylpyhuoneita
Merilinnan ristelijäsviittiä jäljittelevä makuuhuone
Merilinnan kylpyhuoneita
Kuvat Kanervalasta, kun se oli myynnissä Oikotie.fi:ssä.
Lähteet: Oikotie.fi, Ilta-Sanomat, Helsingin Sanomat, Yle, paikalliset asukkaat
